Parian pakkanen
Phezone istuu valtaistuimellaan päivisin, öisin, aina. Aika kulkee, mutta hän on ikuinen.
Ikkuna hänen edellään tarjoaa maiseman Sylhian valtakuntaan, jota hänen ei kuulu koskettaa. Kun koittaa ensimmäisen hallan aika, hänen ovensa avataan viimein. Viimeinen malja käsissään hän astuu alas jakamaan jokavuotisen tuomionsa. Ire sen sijaan on huoneessaan ja lukee, pelaa shakkia, kirjoittaa runoja tai tekee kaikkea kolme yhtä aikaa. Hänen ikkunansa takana ei ole avaria maisemia vaan Névé, pieni kylä keskellä synkintä korpimetsää. Tämä talvi on ollut Névélle ankara, ja jatkuvasti sen kansa joutuu rukoilemaan ja lepyttelemään jumaliaan anoen liennytystä kylmyyteen. Hänen perheellään on siinä suuri vastuu - onhan hänen isoäitinsä koko kylän johtaja. Ireä eivät uskonnolliset menot juuri kiinnosta - vastuu uskontoperinteiden jatkumisesta on hänen vanhemman veljensä, Eivaldin harteilla. Miksi hänen on siis jatkuvasti tuhlattava aikaansa istumalla seuraamassa uskonnollisia toimutksia? Sylhian ja Parian välillä hallitsee tiukka ero - kahden maailman ei tule olla kontaktissa keskenään. Viimeisen maljan läikkyessä maailmojen rajat kuitenkin sumentuvat, maailman rytmi järkkyy ja tuho saa vallan. |
Genre: Fantasia, seikkailu |